"matkalla uuteen minuuteen" - tekstejä rintasyövästä

Rintasyöpää sairastava elää kokemuksellisesti tapahtumarikasta aikaa, vaikka päivät kuluisivat yksinomaan kotona, töissä tai hoidoissa. Nämä raskaat kokemukset tiivistyvät Irene Kuusimäen matkalla uuteen minuuteen -kirjan lukuisissa muutaman rivin teksteissä.
"Puran tuskani paperille/ nämä sanat/ ovat minun kyyneleitäni" alkaa kirja. Tekstit kumpuavat Kuusimäen omista tunnoista. Hän alkoi
kirjoittaa pahaa oloa pois samana päivänä, kun sai tiedon rintasyövästään. Irene Kuusimäki on kirjoittajan taiteilijanimi, eikä hän halua esiintyä julkisuudessa omalla nimellään.
Sairastamiseen liittyy kipua ja kuoleman läheisyyttä, jotka ovat paikalla Kuusimäen teksteissäkin. Leikkaussaumat sattuvat, kun nauraa, ja kuolema iskee silmää. Kuusimäen lauseet eivät kuitenkaan raskaudestaan huolimatta voivottele tai jossittele. Ja välillä ajatus kääntyy varkain myönteiseksi: peruukki onkin talvella lämmin, eivätkä itikat kiusaa syöpäpotilasta puolukkametsällä.

Sanoja välitilasta
matkalla uuteen minuuteen -kirjassa syöpää sairastava löytää itsensä välitilasta, jossa hän väistämättä kokee merkittäviä ulkoisia ja sisäisiä muutoksia, mutta yrittää myös pysyä kiinni vanhassa tutussa elämässä. Kahden maailman kohtaamisesta seuraa törmäyksiä, joita Kuusimäki teksteissään havainnoi.
Törmäyksen aiheuttavat usein ne, jotka eivät ole itse sairastaneet syöpää, eivätkä siis tiedä, miltä sen kanssa tuntuu elää. Heitä Irene Kuusimäki ei päästä helpolla. Hän haluaa saada heidät ymmärtämään, että sairastunut on tilassa, jossa pieni huolimaton lausahdus voi satuttaa. Kuusimäen tarkastelun kohteena tuollainen muutoin huomaamaton sana tai lause saattaa suorastaan huutaa räikeää hienotunteisuuden puutetta.

Vieraat kasvot kaikkialla
Ulkonäön merkitys nousee esiin monella kirjan sivulla. Peruukki on usein pääosassa, sillä omien hiusten lähteminen kolahtaa yllättäen jopa kovemmin kuin rintaleikkaus. Ulkonäön muutos ei ehkä ole sairaalle pahin asia, mutta näkyvin se on, ja Kuusimäen teksteissä epämiellyttävän jatkuvasti läsnäoleva muistutus syövästä. Kun omat kasvot tuntuvat vierailta, ei syöpää voi unohtaa, vaikka kulkisikin nopeasti peilien ohi.
Ulkonäön muutoksesta seuraa myös hallitsematon määrä kiusallisia kommentteja ja myötätuntoisia katseita. On kätkettävä itsensä kokonaan, jos haluaa sairastaa ja toipua yksityisesti. Niin tulee halu pyytää Jumalalta ripsien ja kulmakarvojen säästämistä. Mutta myös muita ajatuksia taivaaseen lähtee.

Lopulta kasvavat vahvemmat kynnet
Syöpäpotilaille Kuusimäki haluaa kertoa, että sairauden kanssa voi oppia elämään ja siitä voi selvitä, vaikka kuolema lähelle tuleekin. Lukija kulkee mukana läpi sairastamisen kehityskaaren diagnoosista toipumiseen. Jos alussa ajatellaankin omia hautajaisia ja tehdään testamenttia, niin lopulta kynnet alkavat kasvaa ja elämänjano on kova.
Yksi hyvä asia ovat sairauden tuomat uudet ystävät: "/ samassa tilanteessa olevia / kuoleman kanssa / tutuksi tulleita / tulevaisuuteen luottavia/ iloisia ihmisiä."
Kirjan tuotto käytetään lyhentämättömänä Lounais- Suomen Syöpäyhdistyksen hyväksi. Irene Kuusimäki: matkalla uuteen minuuteen, Lounais-Suomen Syöpäyhdistys ry, 2009, ISBN 978-951-98508-8-7. Hinta 12 euroa.2 painos. Kirjaa voi tilata numerosta (02) 265 7602 tai osoitteesta Lounais-Suomen Syöpäyhdistys r.y. Seiskarinkatu 35, 20900 Turku.

Teksti: Jarna Lindroos